Ystävänpäivä. Vaaleanpunaisia
sydämiä ja suklaata itseensä ahtavia, onnettomia sinkkuja.
Sokerihuuruisia pariskuntia, Facebook täynnä hyvää
kaksiviikkoispäivää, kulta -viestejä. Uh, että minä en ymmärrä
tätä ”juhlaa” sitten ollenkaan.
Ystävänpäivä on alun perin
eurooppalainen, tarkemmin sanottuna roomalainen rituaalipäivä,
josta kristityt sitten leipoivat pyhän Valentinuksen muistopäivän.
Juhlan turhuutta korostaa ironisesti se, ettei kukaan ole edes varma,
onko tämä Valentinus, jonka mukaan päivä on saanut
englanninkielisen nimensä, Valentine’s Day, ollut roomalainen
pappi vai Ternin kaupungin piispa. Ystävänpäivälle kävi
kuitenkin samoin kuin joulupukille: amerikkalaiset omivat sen ja
tekivät siitä kansainvälisen spektaakkelin ja tuotteen. Nykyisin
viettämämme ystävänpäivä on pelkkää vaaleanpunaista kartonkia
ja pahanmakuisia konvehteja alusta loppuun.
Tiedän, että tämä kuulostaa
katkeralta. Okei, olen sinkku ja vihaan ystävänpäivää, mitä
sitten? Kyse ei ole siitä, ettei minulla ole ketään, kenen kanssa
sitä viettää, koska asia ei ole niin; minulla on kyllä
ystäviä, joiden kanssa olen ystävänpäivää aiempina vuosina –
vähän vastentahtoisesti – juhlistanut. Totta kai minä aina
mielelläni vietän aikaa ystävieni kanssa, mutta minun ongelmani on
se, että tietty päivämäärä asettaa pakotteen tietylle
mielialalle, tietylle värikoodille ja on pakko olla hymyilevä ja
mukava, vaikka oikeasti vituttaisi niin maan perkeleesti.
Ystävänpäivä on yksi turha juhla
monien muiden joukossa. Muut turhat juhlat (lähinnä juhannus ja
vappu), joista en ennen pitänyt, ovat kuitenkin saaneet uuden
hohteen sen jälkeen, kun tajusin, että ne ovat päiviä, jolloin
kaikki ovat juhlimassa ja ihmisiä näkee, minne meneekin. Se on hyvä
puoli näissä päivissä, mutta ystävänpäivänä tätä aspektia
ei ole. Missä ovat ystävänpäivän megabileet?
Ystävänpäivä on lisäksi todella
julma juhla. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka itkevät itsensä
uneen joka ilta, koska eivät sinäkään päivänä löytäneet
unelmiensa prinssiä tai prinsessaa. Heille jokainen päivä on
muistutus siitä, että he ovat edelleen yksin. Voitteko kuvitella
heidän tuskansa moninkertaistumisen ystävänpäivänä, kun kaikki
parit juhlivat sitä, miten onnellisia he ovat yhdessä? Muina
päivinä minun sympatiani näitä ihmisiä kohtaan on pieni, ellei
olematon, koska minun filosofiassani ihminen ei voi olla onnellinen
toisen kanssa, jos ei ensin osaa olla onnellinen yksin.
Parina viime vuonna ystävänpäivä on
kuitenkin saanut näkökulman, josta jopa minä pidän: Forever Alone
Day (ikuisesti yksin -päivä). Viime viikon lopusta asti sosiaalisen
median kanavat, lähinnä Facebook ja Twitter, ovat tulvineet
englanninkielisiä Forever Alone Day -vitsipäivityksiä. En tiedä
miksi, mutta minusta ne ovat hillittömiä! Ne osoittavat, että
maailmassa on edelleen ihmisiä, jotka osaavat suhtautua elämään
huumorilla ja katsoa asioita oikeissa mittasuhteissa. Suurin osa
näiden päivitysten laittajista kuitenkin on varmaan sinkkuja,
joiden elämä ei kaadu siihen, ettei heillä ole ketään, jolle
antaa marmeladisydämiä ja tonneittain suukkoja vaaleanpunaiseen
lahjanauhaan käärittynä (ja loput katkeria sinkkuja, jotka eivät
halua myöntää seurankaipuutaan kellekään). Koska olen yksi
näistä tyytyväisistä sinkuista, nämä päivitykset pelastavat
minut ystävänpäivältä. (Okei, myös se, että kello on kuusi,
enkä edelleenkään ole noussut sängystä, puhelimessani ei ole
akkua, koska laturi on rikki, en ole nähnyt tänään yhtään
elävää ihmisolentoa ja Facebookistakin kävin vain lukemassa
ilmoitukset.)
Tässä muutama esimerkki loistavista
Twitterin Forever Alone Day -päivityksistä:
Tomorrow is Tuesday... just another
Tuesday. #foreveralone
(Huomenna on tiistai... vain
tavallinen tiistai.)
(Naapuruston #ForeverAlone-kerho järjestää kynttilämarssin lähipubiin.)
Roses are red, violets are blue, vodka costs less, than dinner for two
([Perustuu englanninkieliseen runoon.] Ruusut ovat punaisia, orvokit sinisiä, vodka maksaa vähemmän, kuin illallinen kahdelle. #foreveralone #josoletsinkku)
My way of spending Valentine’s Day: naked, on the floor, with a bottle of Jack Daniel's in my hand, screaming Adele songs to my cat.
(Minun tapani viettää ystävänpäivää: alasti, lattialla, pullo Jack Daniel'sia kädessäni, kiljun Adelen kappaleita kissalleni.)
Tässä vielä asiaankuuluvaa musiikkia. Luoja, tämä biisi on loistava...
Hyvää Forever Alone Dayta kaikille!
foxi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti