Seuraa kaikkia Suomen kansalaisia
koskeva kehotus, joka parantaa elämänlaatuanne huomattavasti:
menkää katsomaan stand up -komiikkaesitystä.
Itse olin lauantaina
Kuopion musiikkikeskuksella katsomassa Sami Hedbergiä, joka on lähes
yhtä hullu kuin hauskakin. Se kannatti. Esityksen jälkeen en
tiennyt, mille nauroin, mutta nauroinpahan kuitenkin. Mitä muutakaan
voi tehdä, kun ”118-kiloinen ja 190-senttinen jätkä” (suora
lainaus Hedbergiltä) selittää ensimmäiset kymmenen minuuttia
trampoliinista ja räjähtelevistä kääpiöistä jotakin, missä ei
juurikaan ollut järkeä? (Minua siis kutsutaan välillä kääpiöksi,
koska olen ehkä sentin lyhempi kuin muut... tai kymmenen.)
Esitykseen kuului myös juttu
Citymarketin työntekijöistä, mutta kukaan ei tainnut koskaan saada
tietää, miten kaikki sen viidentoista minuutin aikana puhutut jutut
liittyivät Cittariin yhtään mitenkään... tai mikä se
alkuperäinen juttu edes oli, Hedbergillä kun oli niin nälkä,
ettei hänellä pysynyt ajatus kasassa. Kuulemma.
Hedbergin lisäksi lavalle nousi
välillä Rudirok-niminen beatboxaaja. Kun hän aloitti, taputin
kohteliaisuussyistä.
”No joo, joku Hedbergin suojatti,
annetaanpas sitten aplodeja.”
Kun hän kuitenkin näytti taitonsa...
Siinä jäivät kaiken maailman Felix Zengerit (joka hänkin on
taitava) aika kevyesti kakkoseksi. Voin kertoa, ettei video tee
oikeutta live-esitykselle, mutta kyllä tuostakin nyt kuvan saa,
millaisesta performanssista on kyse. Herra itse oli vain vähän
outo, en aina oikein tajunnut hänen juttujaan, ja esityksen
rakenteessa olisi minun mielestäni ollut parantamisen varaa, mutta
lahjakas nuori kaveri, onneksi tuli nähtyä.
Olen arvostanut Sami Hedbergiä jo
jonkin aikaa hänen hauskojen, spontaanien esitystensä takia, mutta
lauantain jälkeen arvostus nousi kyllä aika monta pykälää
syystä, joka minun mielestäni artistilla kuin artistilla on
kunnioitettava piirre: vaatimattomuus ja fanien tapaaminen. Hedberg
seisoi salin sisäänkäynnillä ennen esitystä, sen jälkeen ja
väliajalla jakamassa nimikirjoituksia ja ottamassa kuvia halukkaiden
kanssa. Kun minä olin viimeisten joukossa väliajalla hakemassa
omaani, tuli kuulutus, että esitys alkaa, siirtykää paikoillenne.
Hedberg ei hievahtanutkaan, ennen kuin oli nimikirjoitus lipuissa ja
kuva otettu. Arvostettavaa.
Olen myös aika ylpeä siitä
nimikirjoituksesta: Hedberg sanoi, että antaa kenen tahansa
nimikirjoituksen, joten minä pyysin Antti Tuiskun nimikirjoituksen
Hedbergin käsialalla. Olin kuulemma ensimmäinen, mutta toiveenihan
toteutui. Olisin pyytänyt Justin Bieberiä, mutta en tiedä, olisiko
Hedberg osannut kirjoittaa sen. Sitä paitsi olisi ollut noloa (siis
huomattavasti nolompaa kuin Tuiskun nimikirjoituksen pyytäminen)
pyytää Bieberin nimikirjoitusta. Enhän minä nyt halua Belieberin
mainetta saada! (Niille, jotka ovat autuaasti tynnyrissä: Beliebers
on Justin Bieberin faniklubin nimi. En tiedä, miksi. En jaksa
selvittää. Ehkä he pitävät Bieberiä uutena Jeesuksena tai
jotain?)
Aiheen eksymisestä Justin Bieberiin
huolimatta tällä kirjoituksella oli nyt kuitenkin kaksi viestiä:
1. Sami Hedberg on loistava. 2. Menkää katsomaan stand up
-komiikkaa. Peace out.
foxi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti