Ylpeänä foxrain esittää: vähän vaikka mitä

Tervetuloa uudistuneeseen foxrain's worldiin, joka on itse asiassa tätä nykyä foxrain forest eli kettusademetsä. Heh, heh, eikös ole fiksua?

En tiedä, mitä on tänä aikana tapahtunut minun rakkaalle foxrain's worldilleni, tai siis paremminkin Bloggerin käyttäjätililleni. En pääse enää muokkaamaan edellistä blogiani, koska typerä Blogger ohjasi minut johonkin ikivanhaan profiiliini uudemman sijasta. Poistin koko profiilin, mutta vanha blogi ei hävinnyt. Foxrain's world on siis edelleen osoitteellisesti olemassa, mutta en voi enää kirjoittaa sinne mitään.

Yhyy, mutta ei se haittaa, koska päätin sitten luoda tämän, ja tästä tuli ihan miljoona kertaa hienompi kuin edellisestä – aika punamustahan tämä on, joten arvatkaa vaan, mitkä ovat kaksi lempiväriäni. Perusajatus täällä säilynee samana kuin foxrain's worldissa, eli aiheet käsittelevät yhä pitkälti sitä, mitä minun päässäni liikkuu: musiikkia, elokuvia (eli Tim Burtonia) ja yleismaailmallisia kysymyksiä, kuten miksi hylkeillä ei ole samanlaisia viiksiä kuin mursuilla. (Tuo on muuten ihan hyvä kysymys. Jännää.) Se vain, että voisin olla pitämättä kahden vuoden postaustaukoja... Sivuhuomautus: onpas ironista, edellisen blogin viimeisessä postauksessa taidettiin käsitellä Olli Jokisen viiksiä ja tämän ensimmäisessä mainittiin taas viikset. Apua, onkohan minulla jokin viiksifetissi?

"AAAA, IHANAT VIIKSET!" sanoi Sami Hedberg Kokovartalomiehessä, jota haluaisin kovasti perjantaina Kuopioon katsomaan.

Jospa yrittäisin nyt kuitenkin pysyä tässä blogiasiassa... Niin, itse asiassa minun piti aloittaa blogini uudelleenkirjoittaminen jo uudelta vuodelta, mutta jotenkin jännästi se taas vaan jäi. Tosi tyypillistä. Anyways, ehkä minä nyt sitten tänä maagisena vuonna 2012, kun kaikki muuttuu ja maailma loppuu toiset viisi kertaa, selviän sitten bloggailemaan vähän ahkerammin.

Missasin muuten presidentinvaalien ääntenlaskennankin tämän pirulaisen takia. Katsoin ennakkoäänien laskentaa, ja sitten jossain vaiheessa päätin vilkaista, miten Pekka Haavistolla sujuu, ja siellä oli sää menossa! Minä hölmistyin ja mietin, että entäs jos Pekka on lopulta kirinyt Sauli Niinistön ohi voittoon ja minä vain olen muokannut jotakin blogia? Voisihan sitä siinä vaiheessa vähän pänniä, kun on kuitenkin Pekan kampanjaa tässä viimeisen pari viikon aikana melko ahkeraan seurannut, ja äänestämäänkin lähdin tänään ihan varta vasten hänen takiaan.

Mutta hienosti vedit kampanjasi loppuun asti, hyvä Pekka! En olisi myöskään koskaan uskonut, että Suomessa voisi jo vuonna 2012 homoseksuaali presidenttiehdokas saada yli miljoona ääntä, eli olen koko Suomen kansastakin tällä hetkellä melkoisen ylpeä. Sitten ensi vaaleissa se yli kuudenkymmenen prosentin äänisaalis, Pekka...

Nämä vaalit ovat olleet käänteentekevät minulle monessakin mielessä: ensimmäiset vaalit, jotka minua oikeasti kiinnostivat, joita seurasin ja joihin otin kantaa, lähinnä koska saan äänestää (okei, olisin saanut äänestää jo viime eduskuntavaaleissa, mutta en tiennyt, mitä äänestää, joten olin ihan hiljaa) ja vaalit, joissa isäni ei kannattanut Timo Soinia. Eilen hän mietti ihan vakavissaan Pekka Haaviston äänestämistä, mutta ihan niin sekaisin eivät maailmankirjat vielä ole. Olen silti isästäkin ylpeä.

Minulla on näköjään tänään paljon ylpeyden aiheita: tämä blogi, bloggaamisen aloittaminen uudestaan, se, että sain tämän viikonlopun aikana kirjoitettua kymmenen sivua vielä julkaisematonta jatkotarinaani, Pekka Haaviston vaalitulos ja suomalaisten yllättävä suvaitsevaisuus, isän järkiinsä tulo... Huh, huh. Taisi olla hyvä idea tämä blogin henkiinherätys.

Tämän merkinnän piti alun perin olla ilmoitus blogini osoitteen vaihtumisesta ja testipostaus asetuksia säätäessäni, mutta tästähän tulikin ihan kunnon jytky. Ehkäpä minä tästä suoriudun jatkamaan tulevan kirjailin urani harjoittamista...

Kirjoittelen taas, kunhan keksin, mistä jännästä voisin täällä seuraavaksi vaahdota. Vaalit on nyt käyty, joten niistäkään ei saa mitään mehevää enää aikaiseksi. Toisaalta ihan hyvä, sillä vaikka olenkin vaalikeskustelua mielenkiinnolla seuraillut, niin alkaa itseänikin jo kyllästyttää Haavisto- ja Niinistö-tulva joka käänteessä.

Onnea Sauli Niinistölle komeasta vaalivoitosta, ja kaikille muille hauskoja helmikuun tappopakkasia!
foxi