lauantai 3. maaliskuuta 2012

Maailma, jolle kannattaa suoda edes mahdollisuus


Katsoin jokin aika sitten Avaran luonnon dokumentin nimeltään Jäinen planeetta. Rakastan luontodokumenttien katsomista, koska minua kiinnostaa tietää eläimistä, kasveista ja ympäristöstä ylipäätään, mutta tämä kyseinen etelä- ja pohjoisnapojen talvista kertova pätkä sai minut ajattelemaan tavallista enemmän. Kun katsoin keisaripingviiniurosten sukeltavan jäiseen mereen ensimmäistä kertaa koko talven pakkasessa poikastaan suojaten seisottuaan, mietin: miten kukaan voi tuhota mitään näin kaunista?

Kysymykselläni en viitannut erityisesti pingviineihin, vaan ylipäätään koko maapalloon ja luontoon. Napajäätiköiden sulaminen, sademetsien hakkaaminen, aavikoituminen, useiden lajien sukupuutto... Nämä kaikki aiheutuvat lähes yksinomaan ihmisten teoista, ihmisten, jotka kehittyivät maapallolle paljon myöhemmin kuin suuri osa uhkaamistaan lajeista, jotka ovat vuosisatoja kuluttaneet luonnonvaroja miettimättä lainkaan sitä, mitä tapahtuu sitten, kun luonnolla tulee raja vastaan. Vasta nyt, kun tämä raja on alkanut häämöttää horisontissa karuna ja lohduttomana, on herätty miettimään, että pitäisiköhän tälle planeetalle sittenkin tehdä jotakin hyvääkin. Keksittiinpä sitten energiansäästölamput. Joo, ihan hieno ajatus sinänsä, mutta se ei paljon auta siinä vaiheessa, kun öljyvarat uhkaavat loppua alle sadan vuoden päästä ja esimerkiksi Borneon hitaasti uusiutuvista sademetsistä on hakattu jo puolet. Borneo on uhanalaisen apinalaji orangin ainoa koti, ja jos hakkuita ei saada kuriin, oranki voi WWF:n mukaan kuolla sukupuuttoon jo viiden vuoden sisään. (Lähde

Harmi sinänsä, etteivät yhden ihmisen kierrätys- ja energiansäästötoimet oikein riitä pelastamaan maailmaa. Minun mielestäni jokaisen henkilökohtainen aktiivisuus on tärkeää siksi, että toivon, että kun yksi ihminen tekee jotain, muut huomaavat sen ja ottavat mallia. Lisäksi voin ainakin katsella maailmanloppua hyvällä omatunnolla, ja viimeiset sanani ovat ”mitäs minä sanoin”.

Tämän postauksen tarkoituksena ei kuitenkaan ollut moralisoida ihmiskuntaa tai yhtään ketään, vaan muistuttaa ihmisiä siitä, miten kaunis maapallo on. Oikeastaan minun ei tarvitsisi postata näitä kuvia ollenkaan, vaan voisin vain kehottaa teitä katsomaan ulos ikkunasta talvisena aamuna, kun jää on peittänyt koivujen oksat ja kylmä talviaurinko saa oksat kimaltelemaan häikäisevän kirkkaasti. On tärkeää kuitenkin muistaa, että maailmassa on muitakin kauniita paikkoja kuin oma takapiha – paikkoja, joiden kauneus ei kauaa kestä, jos ilmastonmuutos, hakkuut ja ilmakehän saastuminen jatkuvat entistä tahtia.

Kuvia kerätessäni mietin hetken, että pitäisiköhän minun sittenkään kirjoittaa tätä merkintää. Sitten ystäväni oli linkannut Facebookiin tämän blogin. Katsellessani tuon blogimerkinnän kuvia päätin, ettei mikään maailmassa saa minua jättämään tätä merkintää julkaisematta. Anthony Marrin tapa on yksi tehokas keino taistella eläinrääkkäystä vastaan. Minun keinoni tällä kertaa on luonnon kauneudesta, monimuotoisuudesta ja tärkeydestä muistuttaminen. Lisäksi tietoa etsiessäni törmäsin tähän City-lehden juttuun, joka sai minut huomattavasti enemmän suuttumaan kuin surulliseksi. Tuo on jo sairasta!

I see trees of green, red roses too
I see them bloom for me and you
And I think to myself: what a wonderful world.

I see skies of blue and clouds of white
The bright blessed day, the dark sacred night
And I think to myself: what a wonderful world.

The colors of the rainbow so pretty in the sky
Are also on the faces of people going by
I see friends shaking hands, saying how do you do
They're really saying I love you. 


MIKSI KUKAAN HALUAISI TUHOTA JOTAIN NÄIN KAUNISTA?

 Mikä siinä on, että heti, kun karhunpentu kiipeää puuhun, niin se on kaksi kertaa söpömpi kuin maassa?

En tiedä, mikä tässä linnussa viehättää, mutta jotenkin tukaani on vain kauhean hauskan näköinen.


Tropiikin sammakoista kannattaa muistaa yksi sääntö: mitä värikkäämpi, sen myrkyllisempi – tai fiksumpi, sillä monet vaarattomat eläinlajit matkivat myrkyllisten sukulaistensa ulkonäköä huijatakseen saalistajia. Tätä kutsutaan mimikryksi. Opin sen ehkä seitsemänvuotiaana, ja jostain syystä muistan sen aina. 


Delfiinit ovat leikkisiä ja sosiaalisia vesinisäkkäitä.


Monet pikkukalalajit liikkuvat näyttävissä muodostelmissa.


Yksi maailman lumoavimmista eläinlajeista, miekkavalas – väärinymmärretty delfiinilaji. 


Myös valassafari kuuluu unelmamatkoihini. Ryhävalaiden laulu on lumoavaa kuultavaa, ja jokin noissa jättimäisissä nisäkkäissä vaan pysäyttää minut joka kerta, kun sellaisen jossakin näen. 
 
 
 Jääkarhu.

Opin Avarasta luonnosta, että pohjoisten revontulien latinan- ja englanninkielinen nimi on Aurora borealis, kun taas Etelämantereen yllä leimuavia valoja kutsutaan nimellä Aurora australis. Jännän äärellä...


Väärinymmärretty, kaunis eläin, joka ansaitsisi elää rauhassa.


 Kuningaskalastajan saalistus on upean näköistä.


Kaikki rakastavat kissapetojen pentuja, minä myös. Kuvassa lumileopardi.


Vastasyntyneet kilpikonnan poikaset ovat ylitsepääsemättömän suloisia mönkiessään kohti vettä ensimmäistä kertaa. 


 Biologian tunnin aika! Mangrovekasvit ovat ainoita lajissaan, sillä ne voivat kasvaa vedessä ja lähes hapettomassa liejussa. Sen juuristossa elää myyrien sijaan kaloja.


Orankilapsi.


Yksi ylväimmistä eläinlajeista ei ole mikään lemmikki, vaikka monet sitä sellaisena pitävätkin.


Pakollinen pandakuva.


Koala on monen mielestä maailman söpöin eläin, enkä ihmettele miksi.


En voi edes kuvitella, miltä tuntuisi nähdä koralliriutta sukellusretkellä. Sen näkeminen on yksi haaveistani.


Korallien välissä lipuvilla trooppisilla kaloilla on upeita värejä.


Tiesitkö, että nämä otukset osaavat kävellä?




Näyttävä mutta harmiton paholaisrausku voi kasvaa jopa seitsemän metriä leveäksi. Lähteekö joku uimaan?

Kaunis mutta myrkyllinen valtamerikala.

Galapagos-saaret.


Norsut ovat viisaita ja rauhallisia kasvissyöjiä.


Gepardi on maailman nopein maanisäkäs.


Simpansseja katsoessa rupeaa usein miettimään, että mistä joku on muka päätellyt ihmisten olevan niin kovin erilaisia eläimiin verrattuna?


Madagaskarilla, kuten monella muullakin saarella, on omaperäinen kasvi- ja eläinlajisto.


 Käsi ylös, jos mieleesi tuli Madagaskar-elokuvat tämän kuvan nähdessäsi. Kuningas Julien on malliltaan kissamaki, jollainen tässä kuvassakin ruokailee.

Kameleontit tunnetaan kyvystään suojautua väriä vaihtamalla.


Tropiikin kukat loistavat eri väreissä, koissa ja muodoissa.


Tropiikin perhoset loistavat upeissa väreissä.


Rukoilijasirkka on pienestä koostaan huolimatta yksi eläinkunnan tehokkaimmista saalistajista. Ei ole vaikea arvata, mistä se on saanut erikoisen nimensä...


En edes tiedä, mikä tämä on – itikka? Perhonen? – mutta löysin tämän perhosen kuvaa etsiessäni. Minusta tämä on todella kaunis otus, mikä sitten ikinä onkaan.


Keisaripingviini on yksi suosikkieläinlajeistani. 
Kuvat omistaa Googlen kuvahaku lähteineen.

Muistakaa katsoa Avara luonto tänään,
foxi 
 

2 kommenttia:

  1. Avara luonto oli mun lempiohjelma lapsena, katsoin sitä aina ja se onkin ainut syy, jonka ansiosta oon selvinny bilsan kurssista läpi :D Mutta se oli aina niin ihanaa nähdä niitä kaikkia jänniä eläimiä ja oppia uusia asioita, ihan turhiakin osittain.

    Jos ihmettelet randomiuttani, esittäydyn finin Obscuritasiksi, mikäli mut muistat. Oon kommentoinu sun kpop-ficcejä ja Satutanteria pitkät pätkät. Nyt on tosin jääny fineily hyvin vähälle, muutenkin koneella olo... Blogia oon vaan jaksanu päivittää, mutta en oikein muuta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan sut kyllä finistä, ja anteeks etten oo vastannu sun kommaan aiemmin, mutta tosiaan ollu nää blogihommat jäissä ihan hyvän aikaa!

      Ite en kanssa Finissä ole nyt pahemmin pyörinyt, mutta jonnekinhan sitä pitää aina kirjottaa. :)

      Mäkin rakastin Avaraa luontoo skidinä, ja katon sitä edelleen sillon kun on mahdollisuus. Mä en ikinä kyllästy leijoniin ja pingviineihin tai mikä parasta, valaisiin ja delfiineihin. *__* Ja niistä tiedoista on oikeesti hyötyä, jos ei muuta niin voi sitten päteä kavereille. :D

      Poista