KONY 2012 – Sydämetöntä julmuutta vastaan / KONY 2012 – Against Heartless Cruelty

Tällä viikolla Facebookini on ollut täynnä asiaa jostakin, joka kulkee otsikolla KONY 2012. Aluksi luulin sen olevan joku musiikkimaailman ilmiö, mutta sitten huomasin sen liittyvän johonkin aivan muuhun. Jätin linkit aluksi huomioimatta, Facebookissa pyörii aina jokin turhanpäiväinen villitys, joka ei voisi minua vähempää kiinnostaa. Lopulta minun oli pakko selvittää, mistä oli kyse, sillä ilmiö oli selkeästi maailmanlaajuinen. Kaikkein vähiten asiaa jakoivat juuri suomalaiset – olemmehan aina viimeisinä tietoisia kaikesta, mikä muuta maailmaa puhuttaa.

Sain selville, että KONY 2012 on Invisible Children -nimisen järjestön projekti, jonka päämäärä on tehdä Joseph Kony -nimisestä ugandalaisesta sotarikollisesta kuuluisa, jotta hänet saataisiin kiinni. Okei, maailmanpelastajia, ajattelin. Hyvä, että joku jaksaa. Minulla on omia ongelmia, minun virtani ei juuri tänään riitä tähän.

Tänään menin Youtubeen ja näin, että Ryan Higa oli postannut videon aiheesta. Koska katson ylipäätäänkin jokaisen videon, jonka tuo hieno nuori mies tekee, katsoin myös tämän. Higa kertoi reagoineensa KONY 2012 -projektiin aluksi jokseenkin samoin kuin minä, mutta patistanut itsensä lopulta katsomaan puolen tunnin mittaisen KONY 2012 -dokumentin ja sanoi, että oli todella tyytyväinen, että katsoi sen. Koska Ryan oli niin vaikuttunut, päätin, että on minullakin uhrattavissa puoli tuntia sille, mikä maailmaa tänään puhuttaa.

Tunnustan, että olen herkkä ja liikutun helposti kärsivistä ihmisistä, suutun helposti pahuudesta, jota tapahtuu ympäri maailman jatkuvasti. En yleensä katsele kuvia nälkää näkevistä Afrikan lapsista, sillä saan niistä vain huonon omatunnon ja särkyneen sydämen. Jos olisin rikas, en muuta tekisikään kuin jakelisin rahaa Afrikkaan, mutta kun en ole, en näe keinoa, jolla voisin tässä elämäntilanteessa jotakin tehdä, joten pitäydyn mukana henkisellä tasolla, mutta yritän samalla olla järkyttämättä itseäni. Menetän aivan liian helposti yöuneni näiden asioiden takia. Voin kertoa, että KONY 2012 -videon jälkeen en nuku kuukauteen.

Olen nähnyt monta pätkää ja dokumenttia, joissa kerrotaan, millaisessa kurjuudessa osa maailman ihmisistä elää. En kuitenkaan muista yhtään tarinaa, joka olisi järkyttänyt minua yhtä pahasti kuin Joseph Konyn teot – jos ei lasketa natseja ja Hitleriä, mutta ero on siinä, että Konyn hirmuvalta tuhoaa tuhansien ihmisien elämän tälläkin hetkellä, eivätkä länsimaat ole liittoutumassa hänet pysäyttääkseen.

Joseph Kony johtaa Lord’s Resistance Army (LRA) -nimistä armeijaa, joka sieppaa lapsia kodeistaan ja tekee tytöistä seksiorjia ja pojista lapsisotilaita. He ovat viimeisen parinkymmenen vuoden aikana siepanneet yli 30 000 (kuusi kertaa kotikuntani asukasluku) lasta ja pakottaneet heidät tappamaan omat vanhempansa ja menettämään lapsuutensa sille, että Kony pysyy vallassa. Aivan, Konylla ei ole mitään ideologiaa, jonka puolesta hän taistelisi (ei sillä, että mikään ideologia oikeuttaisi hänen tekonsa), hän vain haluaa pysyä vallan kahvassa kiinni.

Jason Russell, KONY 2012 -videon tekijä, lupasi ugandalaisille Jacob-pojalle, että hän pysäyttäisi Konyn hinnalla millä hyvänsä kuultuaan, että Konyn sieppaamat lapset haluaisivat kuolla päästääkseen tämän hirmuvallan kynsistä. Hän perusti Invisible Children -järjestön, joka vuosien varrella on kerännyt taustalleen niin valtavan tukijajoukon, että vuonna 2011 USA:n hallitus viimein avasi silmänsä asialle ja lähetti Ugandaan joukon sotilaita pysäyttämään Konyn. Valitettavasti Kony sai tietää, että USA on hänen jäljillään, joten hän pysyttelee piilossa.

Kony on kansainvälisen rikostuomioistuimen listalla maailman pahin sotarikollinen. Hän on vienyt kymmeniltä tuhansilta lapsilta elämän, kodin, perheen ja halun elää jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Silti minä ja miljoonat muut olemme saaneet vasta tänä vuonna tietää, kuka hän on ja mitä hän on tehnyt. Russell ja Invisible Children pelkäävät, että jos Konyn nimeä ei saada koko maailman huulille, hän unohtuu ja USA vetää tukensa hänen nappaamisekseen. Siksi heidän ykköstavoitteensa on tehdä Konysta kuuluisa. Tämän he toivovat johtavan heidän lopulliseen päämääräänsä: Konyn kiinniottoon ja teoistaan rankaisemiseen – jos mikään rangaistus nyt edes kattaa hänen julmuuksiaan...

Minulla on Facebookissa 350 kaveria, joiden toivon lukevan tämän, katsovan KONY 2012 -videon tai ainakin jakavan sen eteenpäin, jos ette sitä vielä ole tehneet. Jokaisen ihmisen, joka välittää vähääkään muista kuin itsestään, tulisi katsoa tämä video. Vaikka ei edes aikoisi tehdä asialle mitään, jo se auttaa, että tietää asiasta ja jos joku tulee kysymään, mistä on kyse, osaa vastata.

Minä vastustan lapsien orjuuttamista ja Konyn hirmuvaltaa. Vastustatko sinä?

Invisible Children on Facebook

Invisible Children's website

 

In English

This week, my Facebook has been full of something that goes by the name KONY 2012. At first, I thought it was some musical phenomenon but then I noticed it has to do with something very else. I ignored the links. In Facebook, there’s always some pointless craze going on that I couldn’t care less of. Finally I had to find out what was it about, for the phenomenon was obviously global. Finns were the ones who shared the links the least – we, of course, are always the last to know about everything the rest of the world is talking about.

I found out that KONY 2012 is a project of an organization called Invisible Children, and its goal is to make a Ugandan war criminal called Joseph Kony famous so that he can be captured. Okay, saviors of the world, I thought. Good that someone has the energy. I have my own problems, I don’t have the energy for this today.

Today I went to Youtube and saw that Ryan Higa had posted a video about the subject. Because I always watch every video this great young man makes, I also checked this one out. Higa told that at first, he had reacted the KONY 2012 project pretty much the same way I did but then had made himself watch the 30-minute-long KONY 2012 documentary and said that he was really happy he did. Because Ryan was so impressed, I decided that I, too, have a half an hour to give for the subject the world fuzzes about.

I confess that I am sensitive and easily moved to tears when I see suffering people. I get easily mad when I see the evil that happens all around the world every day. I usually don’t watch pictures of starving children in Africa because I just get guilty conscience and a broken heart afterwards. If I was rich, all I’d do was give out money to Africa but since I’m not, I can’t see a way to do anything about it, so I’m just in on a mental level but at the same time I try not to shock myself. I lose my sleep way too easily over these things. I can tell that after watching the KONY 2012 video I won’t be sleeping for a month.

I’ve seen many clips and documentaries where they tell about the misery that part of the people in this world are living in. Still, I can’t remember a single story that shocked me as much as Joseph Kony’s actions – if the Nazis and Hitler doesn’t count, but there is a difference: Kony’s terrorism destroys lives of thousands of people as we speak, and the Western countries are not about to ally to stop him.

Joseph Kony leads an army called Lord’s Resistance Army (LRA) that abducts children from their homes and makes the girls sex slaves and the boys child soldiers. During the past twenty years, they have kidnapped over 30 000 (six times the population of my home town) children and made them kill their own parents and lose their childhood for Kony to stay in charge. That’s right, Kony has no ideology to fight for (not that any ideology would make his actions right), he just wants to be in control.

JasonRussell, the maker of the video KONY 2012, promised an Ugandan boy called Jacob that he would stop Kony no matter what after hearing that the children abducted by Kony would like to die to get away from him. He started the Invisible Children organization that, along the years, has gotten support group so big that in 2011, the US government finally opened its eyes to the matter and sent a group of soldiers to Uganda to stop Kony. Unfortunately Kony found out that USA is onto him so he’s now hiding.

On the list of International Criminal Court, Kony is the worst war criminal in the world. He had taken life, home, family, and will to live from tens of thousands of kids for twenty years already. Still I and millions of others haven’t gotten to know who he is and what he’s done until this year. Russell and Invisible Children fear that if Kony’s name won’t be on the lips of all the world, he will be forgotten and USA will pull away its support to capture him. That’s why their number one goal is to make Kony famous. They hope that this will lead to their final aim: capturing Kony and making him pay for what he’s done – that is if any punishment is bad enough compared to his cruelties...

I have 350 friends on Facebook that I hope will read this, watch the KONY 2012 video or at least share it if you already haven’t. Every person who cares about others than themselves at least a bit should watch this video. Even if you don’t plan to do anything about it, it just helps that you know about Kony, and if someone comes asking what is this about, you know the answer.

I am against enslaving children and Kony’s terrorism. Are you?

For world peace and better future,

foxi

Lisää päivitystä albumivuoteen 2012

Minun korviini on viime aikoina uinut niin paljon suomirapia, että looginen tapahtuma on viimeinkin tullut toteen: olen alkanut lämmetä sille. Niinpä lisäisin vuoden 2012 odotettavien albumien listaan seuraavan levyn: raptrio Elokuun debyyttialbumi Hääväki saapuu julkaistaan 11.4. Soutaa huopaa on niin tarttuva biisi, että siitä alkoi tykätä ihan tahtomattaan, ja sanomattakin selvää, että tätä nykyä kuuntelen sen noin viidesti päivässä, niin koukkuun olen jäänyt siihen. Kun siihen lisätään vasta syttynyt, sanotaanko vaikka voimakas kiinnostukseni Elokuussa vaikuttavan Junon musiikkiin, odotan albumia todellakin innolla.

Lisäksi huomasin tänään levykauppa Äxän sivuilla vieraillessani, että Olavi Uusivirralta on tulossa Elvis istuu oikealla -niminen albumi 14.3. En osannut yhtään odottaa tätä, joten yllätys oli todellakin iloinen. Toivoin vain, että albumi olisi parempi kuin edellinen, Preeria. 

Tältä vuodelta ilmestyneistä albumeista olen valitettavasti ehtinyt vasta kuunnella kokonaisuudessaan The Frayn Scars & Storiesin, josta näillä näkymin tulossa arvostelu, kunhan olen sen vielä pariin kertaan kuunnellut läpi. Ystäväni on kuitenkin testiajanut tuoreen Robinin Koodi-albumin läpi ja kertoi, että hänen mielestää Frontside Ollie on levyn ehdotonta parhaimmistoa. Valitettavasti albumi kai löytyy tätä nykyä ilmaiskuuntelusta vain Spotifysta, joka ei minun Linuxillani toimi, joten en ainakaan vielä ole sitä voinut kuunnella. Haluaisin kuitenkin kuulla sen ihan mielenkiinnosta, joten katsellaan.

TALVI/KEVÄT

Tammikuu

25.1. Koda Kumi – Japonesque

Helmikuu

2.2. Girugämesh – Go (Euroopan julkaisupäivämäärä)

7.2. The Fray – Scars & Stories

22.2. Robin – Koodi

Maaliskuu

14.3. Apulanta – Kaikki kolmesta pahasta ja Olavi Uusivirta – Elvis istuu oikealla

20.3. Adam Lambert – Trespassing ja Anti-Flag – The General Strike

21.3. ayumi hamasaki – Party Queen

27.3. Katy Perry – Teenage Dream: The Complete Confection ja The Used – Vulnerable

Huhtikuu
11.4. Elokuu – Hääväki saapuu

24.4. Jack White – Blunderbuss

Cheek

KESÄ

Toukokuu

22.5. Slash

Kesäkuu

KISS – Monster

EI PÄIVÄMÄÄRÄÄ

3OH!3 – ThreeOh!Three (2012)

Alicia Keys (2012)

Alien Ant Farm (kevät 2012)

Backstreet Boys (2012)

Billy Talent (loppukevät 2012)

Bullet for My Valentine (2012)

Christina Aguilera (2012)

Ilpo Kaikkonen & Aurinkokunta (syksy 2012)

Kill Hannah (kevät 2012)

Kotiteollisuus – Sotakoira II (2012?)

P!nk (2012)

StoneSour (2012)

The Bouncing Souls (2012)

The Hives (2012)

The Smashing Pumpkins – Oceania (2012)

Nimimerkillä miten niin koukussa, kuuntelen tässä Junoa parhaillaankin,
foxi

Maailma, jolle kannattaa suoda edes mahdollisuus

Katsoin jokin aika sitten Avaran luonnon dokumentin nimeltään Jäinen planeetta. Rakastan luontodokumenttien katsomista, koska minua kiinnostaa tietää eläimistä, kasveista ja ympäristöstä ylipäätään, mutta tämä kyseinen etelä- ja pohjoisnapojen talvista kertova pätkä sai minut ajattelemaan tavallista enemmän. Kun katsoin keisaripingviiniurosten sukeltavan jäiseen mereen ensimmäistä kertaa koko talven pakkasessa poikastaan suojaten seisottuaan, mietin: miten kukaan voi tuhota mitään näin kaunista?

Kysymykselläni en viitannut erityisesti pingviineihin, vaan ylipäätään koko maapalloon ja luontoon. Napajäätiköiden sulaminen, sademetsien hakkaaminen, aavikoituminen, useiden lajien sukupuutto... Nämä kaikki aiheutuvat lähes yksinomaan ihmisten teoista, ihmisten, jotka kehittyivät maapallolle paljon myöhemmin kuin suuri osa uhkaamistaan lajeista, jotka ovat vuosisatoja kuluttaneet luonnonvaroja miettimättä lainkaan sitä, mitä tapahtuu sitten, kun luonnolla tulee raja vastaan. Vasta nyt, kun tämä raja on alkanut häämöttää horisontissa karuna ja lohduttomana, on herätty miettimään, että pitäisiköhän tälle planeetalle sittenkin tehdä jotakin hyvääkin. Keksittiinpä sitten energiansäästölamput. Joo, ihan hieno ajatus sinänsä, mutta se ei paljon auta siinä vaiheessa, kun öljyvarat uhkaavat loppua alle sadan vuoden päästä ja esimerkiksi Borneon hitaasti uusiutuvista sademetsistä on hakattu jo puolet. Borneo on uhanalaisen apinalaji orangin ainoa koti, ja jos hakkuita ei saada kuriin, oranki voi WWF:n mukaan kuolla sukupuuttoon jo viiden vuoden sisään. (Lähde) 

Harmi sinänsä, etteivät yhden ihmisen kierrätys- ja energiansäästötoimet oikein riitä pelastamaan maailmaa. Minun mielestäni jokaisen henkilökohtainen aktiivisuus on tärkeää siksi, että toivon, että kun yksi ihminen tekee jotain, muut huomaavat sen ja ottavat mallia. Lisäksi voin ainakin katsella maailmanloppua hyvällä omatunnolla, ja viimeiset sanani ovat ”mitäs minä sanoin”.

Tämän postauksen tarkoituksena ei kuitenkaan ollut moralisoida ihmiskuntaa tai yhtään ketään, vaan muistuttaa ihmisiä siitä, miten kaunis maapallo on. Oikeastaan minun ei tarvitsisi postata näitä kuvia ollenkaan, vaan voisin vain kehottaa teitä katsomaan ulos ikkunasta talvisena aamuna, kun jää on peittänyt koivujen oksat ja kylmä talviaurinko saa oksat kimaltelemaan häikäisevän kirkkaasti. On tärkeää kuitenkin muistaa, että maailmassa on muitakin kauniita paikkoja kuin oma takapiha – paikkoja, joiden kauneus ei kauaa kestä, jos ilmastonmuutos, hakkuut ja ilmakehän saastuminen jatkuvat entistä tahtia.

Kuvia kerätessäni mietin hetken, että pitäisiköhän minun sittenkään kirjoittaa tätä merkintää. Sitten ystäväni oli linkannut Facebookiin tämän blogin. Katsellessani tuon blogimerkinnän kuvia päätin, ettei mikään maailmassa saa minua jättämään tätä merkintää julkaisematta. Anthony Marrin tapa on yksi tehokas keino taistella eläinrääkkäystä vastaan. Minun keinoni tällä kertaa on luonnon kauneudesta, monimuotoisuudesta ja tärkeydestä muistuttaminen. Lisäksi tietoa etsiessäni törmäsin tähän City-lehden juttuun, joka sai minut huomattavasti enemmän suuttumaan kuin surulliseksi. Tuo on jo sairasta!

I see trees of green, red roses too

I see them bloom for me and you

And I think to myself: what a wonderful world.

I see skies of blue and clouds of white

The bright blessed day, the dark sacred night

And I think to myself: what a wonderful world.

The colors of the rainbow so pretty in the sky

Are also on the faces of people going by

I see friends shaking hands, saying how do you do

They're really saying I love you. 

Louis Armstrong - What a Wonderful World

MIKSI KUKAAN HALUAISI TUHOTA JOTAIN NÄIN KAUNISTA?

 Mikä siinä on, että heti, kun karhunpentu kiipeää puuhun, niin se on kaksi kertaa söpömpi kuin maassa?

En tiedä, mikä tässä linnussa viehättää, mutta jotenkin tukaani on vain kauhean hauskan näköinen.

Tropiikin sammakoista kannattaa muistaa yksi sääntö: mitä värikkäämpi, sen myrkyllisempi – tai fiksumpi, sillä monet vaarattomat eläinlajit matkivat myrkyllisten sukulaistensa ulkonäköä huijatakseen saalistajia. Tätä kutsutaan mimikryksi. Opin sen ehkä seitsemänvuotiaana, ja jostain syystä muistan sen aina. 

Delfiinit ovat leikkisiä ja sosiaalisia vesinisäkkäitä.

Monet pikkukalalajit liikkuvat näyttävissä muodostelmissa.

Yksi maailman lumoavimmista eläinlajeista, miekkavalas – väärinymmärretty delfiinilaji. 

Myös valassafari kuuluu unelmamatkoihini. Ryhävalaiden laulu on lumoavaa kuultavaa, ja jokin noissa jättimäisissä nisäkkäissä vaan pysäyttää minut joka kerta, kun sellaisen jossakin näen. 

 

 

 Jääkarhu.

Opin Avarasta luonnosta, että pohjoisten revontulien latinan- ja englanninkielinen nimi on Aurora borealis, kun taas Etelämantereen yllä leimuavia valoja kutsutaan nimellä Aurora australis. Jännän äärellä...

Väärinymmärretty, kaunis eläin, joka ansaitsisi elää rauhassa.

 Kuningaskalastajan saalistus on upean näköistä.

Kaikki rakastavat kissapetojen pentuja, minä myös. Kuvassa lumileopardi.

Vastasyntyneet kilpikonnan poikaset ovat ylitsepääsemättömän suloisia mönkiessään kohti vettä ensimmäistä kertaa. 

 Biologian tunnin aika! Mangrovekasvit ovat ainoita lajissaan, sillä ne voivat kasvaa vedessä ja lähes hapettomassa liejussa. Sen juuristossa elää myyrien sijaan kaloja.

Orankilapsi.

Yksi ylväimmistä eläinlajeista ei ole mikään lemmikki, vaikka monet sitä sellaisena pitävätkin.

Pakollinen pandakuva.

Koala on monen mielestä maailman söpöin eläin, enkä ihmettele miksi.

En voi edes kuvitella, miltä tuntuisi nähdä koralliriutta sukellusretkellä. Sen näkeminen on yksi haaveistani.

Korallien välissä lipuvilla trooppisilla kaloilla on upeita värejä.

Tiesitkö, että nämä otukset osaavat kävellä?

PATRIK!

Näyttävä mutta harmiton paholaisrausku voi kasvaa jopa seitsemän metriä leveäksi. Lähteekö joku uimaan?

Kaunis mutta myrkyllinen valtamerikala.

Galapagos-saaret.

Norsut ovat viisaita ja rauhallisia kasvissyöjiä.

Gepardi on maailman nopein maanisäkäs.

Simpansseja katsoessa rupeaa usein miettimään, että mistä joku on muka päätellyt ihmisten olevan niin kovin erilaisia eläimiin verrattuna?

Madagaskarilla, kuten monella muullakin saarella, on omaperäinen kasvi- ja eläinlajisto.

 Käsi ylös, jos mieleesi tuli Madagaskar-elokuvat tämän kuvan nähdessäsi. Kuningas Julien on malliltaan kissamaki, jollainen tässä kuvassakin ruokailee.

Kameleontit tunnetaan kyvystään suojautua väriä vaihtamalla.

Tropiikin kukat loistavat eri väreissä, koissa ja muodoissa.

Tropiikin perhoset loistavat upeissa väreissä.

Rukoilijasirkka on pienestä koostaan huolimatta yksi eläinkunnan tehokkaimmista saalistajista. Ei ole vaikea arvata, mistä se on saanut erikoisen nimensä...

En edes tiedä, mikä tämä on – itikka? Perhonen? – mutta löysin tämän perhosen kuvaa etsiessäni. Minusta tämä on todella kaunis otus, mikä sitten ikinä onkaan.

Keisaripingviini on yksi suosikkieläinlajeistani. 

Kuvat omistaa Googlen kuvahaku lähteineen.

Muistakaa katsoa Avara luonto tänään,

foxi